Lähden ensiviikolla YK:n ilmastokokoukseen, ilmaston kannalta kaikkein tärkeimpään maailmanlajuiseen tapahtumaan, johon matkaa päättäjiä ja yrityksiä kaikkialta maailmasta. Säästösyistä edustan siellä yksin Suomen parlamenttia, talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan valitsemana. Kuulun ministeri Sari Multalan johtamaan Suomen delegaatioon.

Suomessa johdan parlamentaarista ilmastopolitiikan seurantaryhmää. Ryhmä on perehtynyt huolella ilmastonmuutoksen eri osa-alueisiin ja keskustelumme on aina erittäin rakentavaa. Ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä on ryhmämme vakiojäsen.

Kokoukseen valmistautuessani mielessäni pyörii kolme asiaa. Ilmastopolitiikan kriisi, Suomen rooli , ja meriemme tila.

Ensin ilmastopolitiikan kriisistä.
Erimielinen EU:n ympäristöneuvosto kokoontui tällä viikolla ylimääräiseen kokoukseen Brysseliin, jossa Jäsenmaat sopivat viime hetkellä EU:n ilmastotavoitteesta vuodelle 2040 . EU onneksi piti kiinnni 2040 tavoitteestaan, mutta joutui lisäämään joustoja poyääkseen kaikki mukana. ETS-2 päästökaupan voimaantuloa siirrettiin vuodella ja lähintä päästötavoitetta alennettiin 66,25–72,5 prosentin haarukkaan vuoteen 2035 mennessä.

Ei huono, muttei hyväkään.
Globaalisti tilanne on vielä vaikeampi. Erityisesti suurilta valtioilta kuten Yhdysvalloilta ja Kiinalta tarvittaisiin huomattavasti tehokkaampia päästövähennyksiä, jotta maapallon keskilämpötilan nousu todella saataisiin rajattua 1,5 asteeseen. Vaikea geopoliittinen tilanne rajaa huomion helposti vain yhteen asiaan kerrallaan ja juuri nyt se on turvallisuus. Sodanuhan lisäksi myös ilmastokriisi on eksistentiaalinen kriisi, johon on varauduttava paremmin. Päästövähennysten lisäksi globaalin ilmastopolitiikan ytimessä tulee olla ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Kaikilla tasoilla.

Belémissä yritetään sopia sopeutumisindikaattoreista, joilla kollektiivista edistymistä varautumisessa voidaan seurata.

Entä Suomi?

Jos maailman suurimmat saastuttajat toimisivat kuten Suomi, ei ongelmaa suurelta osin enää olisi. Fossliiliset polttoaineet ovat suurin ilmastonmuutoksen kiihdyttäjä ja Suomessa energia on jo puhdasta, liikenne ei.
Suomella on myös annettavaa muille. Teknologiaa ja osaamista.
Suomella on ilmastokokouksessa toista kertaa oma maapaviljonki, jossa esitellään Suomessa kehitettyjä konkreettisia puhtaan energian innovaatioita ja ratkaisuja mikä onkin ylivertainen vahvuutemme.

Suomen päästökauppasektori (energia & teollisuus) on vähentänyt päästöjään merkittävästi. Päästökauppasektorin päästöt laskivat 2023 edelleen noin 19 %. Myös taakanjakosektorilla (liikenne, maatalous, rakennukset) on päästöjä saatu vähän laskettua, vaikka siellä toimia tarvitaan merkittävästi lisää. 

Eurooppalaisten metsien nielujen heikkeneminen tarkoittaa, että nettomääräiset päästöt eivät ole vähentyneet – nettopäästöt ovat nielujamme suuremmat. Tarve teknisille hiilinieluille ja hiilidioksidin talteenotolle (CCUS) on huutava, sillä luonnolliset nielut eivät tule enää riittämään.

Vielä ennen joulua kuulemme hallituksen esityksen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta (KAISU3)-luonnoksesta, jossa linjataan toimenpiteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, jotta Suomen tavoitteet voidaan saavuttaa. Luonnoksia olen nähnyt, se sisältää tavoitteen taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä, toimet päästöjen vähentämiseksi sekä arviot päästökehityksestä ja toimien vaikutuksista. Listalta löytyy esimerkiksi raskaan liikenteen puhtaammat hankinnat: turvemaiden päästöjen vähentäminen kosteikkoviljelyllä ja vedenpinnan nostolla, biokaasun tuotannon ja ravinteiden kierrätyksen edistäminen, metsityksen lisääminen, pitkäikäisten puutuotteiden käytön edistäminen sekä hiilimarkkinoiden kehittäminen.

Kolmas teema on myös minun syyni ryhtyä poliitikoksi. Meristä puhutaan ilmastonmuutoksen yhteydessä aivan liian vähän. Maapallo ei oikeastaan ole edes maapallo vaan vesipallo. 71% maapallon pinta-alasta on vettä. Meri on maailman suurin hiilinielu ja meremme sitoo 90% ilmastomuutoksen aiheuttamasta lämmöstä.

Viime vuonna mitattiin meriemme lämpöennätykset. Happamoituminen ja rehevöityminen jatkuu. Jos antaisimme meriemme kuolla, ei jäisi maallekaan elämää.

Mertensuojelu tarvtsee lisää rahoitusta ja tutkimusta.