Ajantaju meinaa kadota.

Kolmas vuorokausi 24/7 päivystyksessä Saaristomeren tukikohdassa.

Vapaaehtoisessa meripelastuksessa eletään keikkojen rytmiin. Kukaan ei valita.
Eilen matkalla lounaalle meripelastuskeskus hälytti ajelehtivan moottoriveneen avuksi.  Ajoissa ehdimme apuun samoin kuin karille ajaneen nuoren seurueenkin luokse seuraavaksi.

Lounas syötiin sitten kuudelta, illallinen keskiyöllä.
Hyvin syötiinkin, yhteisellä ruokailulla on täällä aivan erityinen merkitys.

Keikkojen välissä treenataan. Kuvan harjoituksessa minut ja asiakas vinssataan alukseen kun pinturina olen asiakkaan ensin aallokosta hakenut. Turvallinen tapa toimia kovassa kelissä, kun kaikki tietävät kuinka toimia. Pinturin veteen lasku on aina riski myös pelastajalle.

Kesä on ollut kiireinen, viime viikolla tuli tällä PV Rimicillä tuhat keikkaa täyteen

Ingen ska omkomma till sjöss, kuten ruotsalaiset kollegat sanovat.